Revontuli-Opiston Solekko töitä kohen! -hanke on tarjonnut vuoden aikana digitaitojakursseja digiloikasta kiinnostuneille. Päätin piipahtaa virtuaalivierailulla parissa ryhmässä, koska halusin kuulla, mitä he ovat käytännössä tehneet ja oppineet kurssien aikana.
Koronan tuomien jatkuvien muutosten ja haasteiden vuoksi osa kursseista päätettiin järjestää etänä ja yllätykseksi opiskelijat olivat sitä mieltä, että etäopiskelu oli se oikea vaihtoehto, joka opetti, motivoi ja kääntyikin yllättäen eduksi.
Kaikenlaiset etätapaamiset, -kokoukset, -palaverit, -seminaarit-, -webinaarit ja -haastattelut ovat tätä päivää ja nämä opiskelijat joutuivat ottamaan etäkokoukset haltuun heti kurssin alussa. Yksi opiskelija totesi, että etäyhteydet tuntuvat olevan ”uusi normaali”. Moni oli opiskelun, harrastuksen tai työnsä puolesta liittynyt esim. Teams-kokoukseen, mutta ei itse ollut lähettänyt kokouskutsua tai jakanut materiaalia.
Lisäksi he opettelivat skannaamaan, luomaan ja jakamaan tiedostoja, jakamaan työpöytää, hyödyntämään chat-palveluita, hallitsemaan sovelluksia ja laiteasetuksia, esitysgrafiikkaa, tekstinkäsittely- ja taulukko-laskentaohjelmia.
Koulutuksen vetäjällä Annika Lompololla on vahvaa digiosaamista ja sopivan ryhmäkoon ansiosta hänellä oli aikaa antaa jokaiselle opiskelijalle sopivaa ohjausta ja tukea. Moni koki saavansa juuri sen, mitä oli tullut hakemaan, tietojen ja taitojen päivitystä työnhakua ja työelämää varten, lisäpalikoita tehokkaampaan työskentelyyn, uudenlaista osaamista alan vaihtoon tai vaikkapa oman yritystoiminnan kehittämiseen.
Ryhmässä oppimisen ja työskentelyn he kokivat positiiviseksi asiaksi, koska kurssitoverit olivat eri aloilta, he kyselivät ja hoksasivat erilaisia asioita ja oppiminen oli monipuolisempaa. Tietoa tuli paljon ja opituista asioista oli hyötyä, mutta opiskelijat kokivat hyväksi myös sen, että he tietävät nyt paremmin, mistä voivat hakea tarvittavaa tietoa esim. Youtubesta. Yksi ryhmä päätti kurssin jälkeen perustaa kokeilumielessä WhatsApp-ryhmän, jossa voivat ylläpitää yhteyksiä ja edelleen oppia yhdessä.
Porukka totesi naurun säestämä, että tällä kurssilla on ainakin hoksannut sen, että ”ei tiedä, mitä ei tiedä ja mitä minun pitäisi tietää”, että osaisin hyödyntää digiä tehokkaammin. Tämä oli iso ja käytännönläheinen digiloikka, josta on hyötyä työnhaussa, työssä, opiskelussa ja arkipäivän asioinneissa.
Terveisin Revontuli-Opiston ja Solekko töitä kohen hankkeen toimijoiden puolesta
Pia-Karin Nikkinen
projektikoordinaattori
Solekko töitä kohen! -hanke
Takana on upea hellekesä, joka antoi, ainakin minulle, valtavasti voimaa tähän syksyyn ja tulevaan talveen. Vaikka olen niin sanottu ”kesäihminen”, niin kieltämättä näissä syksyn pimeissä illoissakin on oma viehätyksensä. Saa sytytellä kynttilöitä ja hämyvaloja, pukea päälle parhaat päivänsä nähneen fleecen ja naapurikylän rouvan kutomat villasukat. Hiljaa hiipii kuitenkin ajatus siitä, että miten sais pidettyä edes osan, kesän antamasta virtapiikistä? Mistä saa pimeyden keskellä intoa ja voimaa elämään ja arkiaskareihin?
Minulla on jo parin vuoden ajan ollut ilo ja kunnia olla töissä Revontuli-Opistossa. Työ kyläkerhojen, kädentaito- ja liikuntakurssien opettajana rytmittää ja tuo sisältöä elämään, on hienoa ollut päästä tapaamaan ihania, tuttuja ja uusia kerholaisia ja kurssilaisia. Ensimmäisessä tapaamisessa on vaihdettu kesän kuulumiset ja suunniteltu yhdessä syksyn ja talven juttuja. Kaikessa otetaan huomioon opiskelijoiden toiveet ja tavoitteet, ja tästä syystä kurssit ja kerhot sopivat ihan jokaiselle.
Revontuli-Opisto tarjoaa monipuolista toimintaa, joka kehittää mm. luovuutta, osaamista ja kuntoa, mutta myös yhdessä olemisen, kokemisen ja tekemisen iloa kaiken ikäisille. Opisto on avoin ja joustava ja tämä näkyy myös opetustarjonnassa, tarjotaan ja kehitetään sitä, mitä opiskelijat toivovat ja tarvitsevat. Jos syntyy ideoita, niin kannattaa ehdottomasti olla yhteyksissä, ja esittää kurssitoiveita.
OPH:n rahoittama ”Solekko töitä kohen”-hanke tarjoaa vielä 2021 syksyn ja talven aikana maksutonta, työllistymistä tukevaa koulutusta Sodankylässä, Kittilässä ja Enontekiöllä. Luvassa on digi- ja valokuvauskoulutusta, liikuntaa, lukupiiriä ja paljon, paljon muuta (tarjonnan löydät oppaasta, opiston sivuilta ja Facebookista).
Hyppää saappaisiin, lenkkareihin tai jumppatossuihin ja tule mukaan yhdessä hakemaan puhtia syksyyn ja talveen, vielä ehtii hyvin mukaan!
Toivotan kaikille aurinkoista syksyä!
Pia-Karin Nikkinen
Revontuli-Opiston tuntiopettaja ja projektisuunnittelija
Tervetuloa tutustumaan Revontuli-Opiston Kittilän kursseille!
Kohta ollaan eletty vuosi tässä epävarmassa tilanteessa, jossa tavallinen elämä ja arki on muuttunut vaikeaksi. Ihan kaikkea rajoitetaan, rakkaiden omaisten ja läheisten kyläilyjä, virkistäviä kauppa- ja kyläreissuja, joissa edes hetken sai tavata tuttuja ja vaihtaa kuulumisia, liikuntaa ja harrastuksia, ilon ja surun juhlia, kokoontumisia ja tapahtumia, jotka aikaisemmin ovat tuoneet sisältöä ja jaksamista arkeen.
Lisää huolta omasta jaksamisesta lisäävät pimenevät päivät ja musta maa. Järvikylien kyläkerholaiset toteavat: ”varsinkin iltaisin vetää mielen matalaksi”, ”on haikea mieli, kun tämä menee näin pitkälliseksi”, ”pitkittyminen hirvittää” ja ”on vain mentävä päivä kerrallaan”. Jo ennen koronaa vaivannut yksinäisyys on kasvanut entisestään ja kerholaiset sanovat: ”kun on liikaa aikaa, pienet asiat tulee isoiksi”, ”ikävät asiat korostuvat ja valtaavat mielen, sairaudet, pelko ja ahdistus lisääntyy” eikä ”osaa ajatella oikein mitään”.
”On haikea mieli, kun tämä menee näin pitkälliseksi”
Viimeaikaisten koronatapausten määrä Sodankylässä on tehnyt koronapelosta todellisen ja konkreettisen. Kerholaisilla on suuri huoli myös työntekijöistä, jotka työssään kohtaavat ja hoitavat koronaa sairastavia henkilöitä ja luonnollisestikin huoli on myös sairaiden omaisista.
Vaikka suojavälineiden ja käsidesin käyttö on vierasta ja ahdistavaa, siitä on tullut jokapäiväistä ja myös kerhoissa hierotaan jo tottuneesti käsidesiä käsiin, maskit ovat kasvoilla ja pöydissä sopivat etäisyydet. On tämä melkoinen muutos, kun miettii, että aikaisemmin tapaamiset aloitettiin halaamalla. Mutta kerholaiset haluavat yhdessä kantaa vastuu kaikkien terveydestä, koska heidän sanoin ”kukaan ei voi olla varma, ettei ole taudin kantaja”.
Ahdistusta koskevien keskustelujen jälkeen pohdittiin, miten ”rintaa puristavaa ahdistusta ja yksinäisyyttä” voisi edes hiukkasen lieventää. Näin maaseudulla luonto ja ulkoilu ovat luonnollisestikin paras ratkaisu ja lenkille tai metsään voi turvallisesti pyytää myös naapurin tai ystävän. Mutta terveys ei aina anna siihen mahdollisuutta, vaikka haluja olisikin. Monet ovat kaivaneet esille kesken jääneitä käsitöitä, sanaristikot ja sanahakutehtävät antavat aivoille mukavaa jumppaa, lukeminen ja leipominen vie mukavasti aikaa ja joku kertoi jopa ”löytäneensä uutta iloa elämänkumppanistaan, vaikka jutut on välillä vähissä”. Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin, kun huumori jaksaa vielä kukkia.
”Pienikin on hyvää!”
Kyläkerhot ovat monelle ainut ja mukava henkireikä arjessa ja kerhoissa onkin ideoitu toiminnan eri muotoja, jos eristäytymiset pitkittyvät ja estävät henkilökohtaisia tapaamisia. Digitaaliset välineet ja sovellukset voivat tuoda ystäviä ja kaukana olevia omaisia hetkeksi lähemmäs, mutta tämä edellyttää oikeanlaisia välineitä ja osaamista. Kerhotoiminnassa kannustetaan ja opastetaan henkilökohtaisesti näiden käyttöön, tutkitaan kännyköiden toimintaa, tutustutaan sovelluksiin ja tällä hetkellä harjoitellaan WhatsApp-videopuhelujen soittamista ja vastaanottamista. Keväällä on suunnitelmissa tutustua myös äänikirjojen maailmaan.
Kyläkerhoissa opitaan siis matalalla kynnyksellä arjessa tarvittavia digitaitoja, mutta osaamista on hankittu myös Revontuli-Opiston tarjoamilla digikursseilla ja järvikylien ihmisten yhteisen digiloikan tarve on suuri. Yksinäisen päivän piristämiseen ei tarvi tehdä taikoja. Kerholaisten mielestä pieni puhelu, raatihetki, jonkun kanssa tuo hyvän mielen ja muuta ajateltavaa. Pitää ajatella, että ”pienikin on hyvää”.
Kyläkerholaisilta on niin paljon opittavaa, enkä kerhonohjaajana voi kuin ihastella, kun kerholaiset kaikesta huolimatta hyppäävät potkureilleen ja lähtevät iloisen porinan saattelemana potkuttelemaan kohti kotejaan. Olen onnekas.
Pia-Karin Nikkinen
Kyläkerhojen ohjaaja
Missä on iloisia jälleennäkemisiä? Missä hiki virtaa ja mölkky lentää? Missä pursuaa uusia ideoita? Missä leijuu kodan tulilta ihana savun ja nokipannukahvin tuoksu? Missä kuuluu laulua? Ja missä syysaurinko hellii luontoa ja sen ihastelijoita…? No täällä, järvikylissä!
Kyynärpäätervehdykset kolisevat kuin telkkarissa ja lehdissä, lämpimät katseet kohtaavat, kun tapaamme pitkän tauon jälkeen. Tätä on selvästi odotettu.
Järvikylien kurssit ja kerhot ovat käynnistyneet vauhdilla. Osallistujia on tullut kivasti ja päällimmäinen tunne on ihan varmasti kaikilla sama, on ihanaa nähdä tuttavia, jutella ja vaihtaa kuulumisia. Olla yhdessä. Uutena on tullut käsidesin leijaileva tuoksu ja varuilta pienet etäisyydet, mutta se ei menoa hidasta.
Molkojärven päiväjumpassa haastetaan ”koronan tuomia kiloja” kuntopiirillä, menevän musiikin tahdissa. Tauosta huolimatta hulavanne pyörii jo tottuneesti monen jumppaajan vyötäröllä ja iloksi voin todeta, että liikunta on tarttunut myös vapaa-ajalle. Kuminauhoja ja piikkipalloja on hankittu myös kotia. Jumppatuokioita pidetään myös kyläkerhoissa, osallistujien toiveiden mukaan.
Kyläkerhoissa syksy on alkanut ulkoilun merkeissä. Järvikylien rannoilla on upeita laavuja, jossa voi sään salliessa kokoontua ja paistaa makkaraa, juoda nokipannukahvit, laulaa ja pelata mölkkyä. Samalla tutustutaan kylän ympäristöön, perinteisiin ja mukaviin tarinoihin. Tänä syksynä on tarkoitus pitää pieniä herkutteluhetkiä kevytlounaiden ja leivonnaisten merkeissä, ne tehdään yhdessä ja pääasiassa metsän antimista ja paikallisista raaka-aineista, kuten sienistä ja marjoista. Kyläkerhojen toimintaa suunnitellaan aina yhdessä, osallistujien toiveiden mukaan. Sinne mahtuu jumpan ja herkuttelun lisäksi laulua, askartelua, käsitöitä, bingoa, sanaselitys- ja muita pelejä sekä mukavia kahvitteluhetkiä. Kyläkerhoja toimii tällä hetkellä Kieringissä, Syväjärvellä, Hinganmaalla ja Kelujärvellä. Jos sinun kylässäsi ei toimi kyläkerhoa ja olisit siitä kiinnostunut, niin voit olla yhteyksissä Revontuliopiston toimistoon ja esittää toiveesi.
Unarin-Luusuan käsityökerhossa on koottu yhdessä käsityö- ja askarteluideoita sekä materiaaleja. Luvassa on ainakin ovikranssien, valaisimien, peilien ja kehysten, verhotankojen, hyllyjen, naulakoiden, koriste-esineiden ja makrameiden tekoa puusta, luusta, kivestä, raudasta, köydestä, kankaasta ja langoista. Yhdessä tekeminen, se ”elämän punainen lanka”.
Värikästä ja lämmintä syksyn jatkoa!
Pia-Karin Nikkinen
Kahvikupin ääressä, Unarin auringonnousua katsellessa totean itsekseni melkein ääneen: ” Jess, talven pimeimmät tunnit alkavat olla takana, kyllä tästä pimeydestä taas selvittiin ja paras aika lappilaisesta talvesta on edessä.” Kelkkailua, pilkkimistä, makkaranpaistoa nuotiolla ja, niin, jah, jah… ja sitten tämän kahvittelijan hymy vähän hyytyy.
Miten olisi joululahjaksi saadun jumppapallon irrottaminen sohvan ja seinän välistä, jossa se on jouluaatosta asti jumppaajansa odotellut (valitettavasti tämä ei ole edes vitsi), lumikenkien, metsäsuksien tai koirien pidempi ulkoiluttaminen kevättalven kantavilla hangilla? En kuitenkaan onneksi ole tämän ajatuksen kanssa yksin, sillä ehdotus jumppaosuuden lisäämisestä otettiin Järvikylien kyläkerhoissa vastaan iloisin mielin ja Molkojärvellä käynnistyi myös ihan uusi jumppakurssi.
Oudot tuntemukset käsi-, rinta-, vatsa-, selkä-, jalka- ja pakaralihaksissa todistavat, että jotakin on tehty, vaikka on vasta toinen viikko takana! Eihän tämän mahtavampaa hommaa voi ollakaan kuin tavata ihania ja iloisia ihmisiä ja liikkua yhdessä. Liikkeitä ja harjoituksia etsitään yhdessä, jokainen voi tehdä niitä omaan tahtiin ja itselle sopivalla tavalla, pääasia että kroppa liikkuu, menevä musiikki soi ja mieli virkistyy. Vatsa- ja naurulihasten tehotreenit saatiin lopussa, kun harjoiteltiin salsa-askelten tahdissa shoulder shimmitystä (tämä kannattaa googlata, jos ei tiedä mitä se on).
Suuri kiitos Revontuli-Opistolle, joka mahdollistaa tämän toiminnan ja kirjaimellisesti ”lisää painoa ja joustavuutta meidän harteille” käsipainojen, kuminauhojen, jumppapallon, tasapainolaudan ja hulavanteen muodossa. Ensi viikolla käynnistellään kuntopiirijumppaa ja harjoitellaan hulavanteen pyörittämistä, mitä odotammekin innolla. Kevään aikana liikutaan ja jumpataan myös ulkona, saattaa siinä toki makkaranpaistoakin olla luvassa.
Tervetuloa mukaan liikkumaan ja virkistymään yhdessä ja mitä parasta, tämä tarttuu ja jatkuu myös kotona!
Pia-Karin Nikkinen